Veneerinen maailmanhistoria

Minua on aina hämmästyttänyt se fakta, että historian kirjoituksessa toimivat tietyt kummalliset lainalaisuudet. Hyvä on, ilman muuta se on aina se voittaja ja johtaja, kuka historian kirjoittaa, mutta tämä hämmästykseni johtuu siitä, miten historia käsittelee niitä kaikkein pahimpia konnia ja diktaattoreita. Heistä tehdään tutkimuksia, kirjoja ja elokuvia ja heidän pahuudelleen pyritään löytämään jokin syy. Koskaan pahuuden syyksi ei riitä se, että kaveri nyt sattui olemaan mulkku. Historian pahiksille junaillaan syfilis eli kansanomaisesti kuppa - se on näppärää. Hän oli paha ja hullu, koska hän sairasti aivot mädännyttävää sukupuolitautia. Näitä historiamme turvaseksimannekiineja ovat olleet esimerkiksi Al Capone, Josef Stalin ja Adolf Hitler. Se on totta, että Al Capone todella sairasti syfilistä ja lopulta kuoli siihen, mutta Hitlerin ja Stalinin kohdalla... vaikea sanoa, ei ole todisteita.

No, haluan kuitenkin leikkiä ajatuksella ja esittää teorian, joka muuttaa hieman näkemystämme Euroopan lähihistoriasta. Entä jos Adolf Hitlerin ja Josef Stalinin sairastamien syfilisten bakteerikanta olikin sama? Voiko skandaalinkäryisempää väitettä olla? Tämä väite yritetään tietysti ampua alas muistuttamalla etteivät Hitler ja Stalin ikinä kohdanneet henkilökohtaisesti, joten he eivät ole voineet tuota.... siirtää bakteeria toisilleen. Totta, mutta kysymyksessähän on ihan tavallinen tartuntatauti, joka voi kulkeutua ikään kuin mutkan kautta niin sanoakseni eli jos Hitler ja Stalin eivät kohdanneet, ketkä kohtasivat? No ulkoministerit, herran jestas! Neuvostoliiton ulkoministeri Vjateslav Molotov, Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ja Josef Stalin tapasivat toisensa Moskovassa 23. elokuuta 1939, kun Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoittivat keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen. Ja nyt alkavat rypsit ropista ja ruoska paukkumaan. Uskon, että tässä tapaamisessa Stalin ei ollut kuvioissa vielä millään lailla vaan bakteerin siirrossa noudatettiin diplomaattista komentoketjua. Näin ollen jos oletamme vaikka, että bakteeri lähti liikkeelle Hitlerin lantionseudulta, tarina menee näin:

Hitler ja von Ribbentrop tapasivat yksityisesti elokuun alussa 1939 keskustellakseen tulevan hyökkäämättömyyssopimuksen sisällöstä. Tapaamisen yhteydessä herrat tekivät sitä kauneinta, mitä saksan armeijan korpraali ja preussilainen ottopoika voivat tehdä. Tämän jälkeen von Ribbentrop matkusti Moskovaan allekirjoittamaan Saksan ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen. Hyvä, nimet alle paperiin ja sen päälle yöhön! Eli seremonian jälkeen von Ribbentrop ja Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov katosivat Moskovan yöhön kemuilemaan. Seuraavana aamuna väsynyt, voipunut ja hieman hämmentynyt von Ribbentrop aloitti paluumatkansa kohti Saksaa plakkarissaan sopimus ja maailmanhistorian kummallisin yhden yön juttu. Huhu muuten kertoo, että kotiin viemisiksi Molotov antoi von Ribbentropille vihjailevasti aidon  neuvostovalmisteisen hanurin. Rakas kuulija tarina ei pääty tähän! Yksi askel on vielä käymättä. Vielä on astuttavaa (heh!) jäljellä! Kun von Ribbentrop oli häipynyt kuvioista, Stalin, Isä Aurinkoinen, tuo kaikkien työtätekevien ystävä ja opettaja kutsui ulkoministeri Molotovin luokseen keskustelemaan tieteellisen sosialismin syvimmästä olemuksesta. Asia johti toiseen ja sitten kolmanteen ja tiedäthän ”vika ei ole sinussa vaan minussa” ja ”tota oli ihan kivaa ja soitellaan joskus”. Molotov joutui sellaisille hydrauliikkakinkereille ettei pahemmasta väliä ja siinäpä se: ketju on muodostunut ja bakteeri siirtynyt. Syfilis siirtyi ensin Hitleristä von Ribbentropiin, josta se siirtyi Molotovin kautta Staliniin. Arvoisa kuulija tämä todistaa sen, kuinka arvokasta diplomatia ja kuriiritoiminta on kansainvälisessä politiikassa. Sillä määritellään ystävät ja viholliset. Sillä määritellään etupiirijaot. Sillä määritellään jopa maailmansotien voittajat ja häviäjät! Minä en muuten aio kommentoida Hitlerin ja Mannerheimin kohtaamista vuonna 1942 millään lailla.

T: A