Terrorin torjuntaa on tehostettava!

No niin, mennyt hetken aikaa, etten ole kirjoittanut mitään ja syy on siinä, etten saa tästä touhusta rahaa, joten voin rustata näitä juttuja ihan inspiraatiopohjalta… ja suoraan sanoen viime aikoina ei ole paljoa napannut. Mutta nyt nappaa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Eurooppa on surkeasti epäonnistunut islamistiterrorin torjunnassa. Vaikka tiedustelupalvelut tekevät kaikkensa, aina löytyy nuijia, joiden mielestä on siistiä räjäyttää itsensä taivaantuuliin jossain metrojunassa - Hyi! Paha! Tyhmä! On tullut aika ottaa radikaaleimmat mahdolliset keinot käyttöön, jotta tästä vitsauksesta päästään eroon ja uskon, että kehittämäni metodi toimisi loistavasti, vaikka se on asianomaiselle pahempaa, kuin vesikidutus Antti Tuiskun soidessa.

Mitä?
Kuulinko oikein?
Näinkö vilauksen?
Joku virittelee ilmiselvästi ”Hitler-korttia” valmiiksi.

Odottakaa hetki, niin avaan ideaani. Mielestäni paras ase terroria vastaan on TYLSYYS. Sen voima on uskomaton. Se näännyttää idealismin ja tappaa aloitekyvyn uskomattomalla teholla ja se on kaiken lisäksi erittäin tarttuvaa. Otamme esimerkin:

Pariisin terrori-iskun pääsuunnittelija Salah Abdeslam ei päässyt työstämään 72:ta neitsyttä, vaan jäi kiinni. Hän on täydellinen kohde tylsistyttämiselle. Hänestä voi rakentaa mantshurian kandidaatin arkkityypin. Siispä käynnistetään ”Operaatio Sami”.

Vaihe 1. Salah Abdeslam kuljetetaan kaikessa hiljaisuudessa Suomeen ja hänelle opetetaan vankeudessa intensiivikurssina suomen kieli ja hänen nimensä muutetaan Sami Anttilaksi. Miehen todellinen identiteetti pidetään tarkasti salassa. Tämän jälkeen hänet sijoitetaan asumaan Suomussalmelle kunnan vuokrarivitaloon, hänelle järjestetään töräkkä kainuulainen vaimo ja hänelle annetaan työpaikka. Sami toimii kunnan teknisessä virastossa rakennustarkastajan assistenttina, työaika 8:00-16:00, palkka 2150€/kk.

Samin viestimien käyttöä valvotaan ja kaikki kapina suodatetaan viestinnästä pois. Ryhmä paikallisia on värvätty auttamaan, jotta Sami kotiutuisi Suomussalmelle hyvin ja näin tapahtuu.

Vaihe 2. Sami alkaa turtumaan mukaviin ja turvallisiin, joskin tylsiin oloihin. Uskonto on alkanut unohtua. Kun Sami kysyy, voisiko Suomussalmelle rakentaa moskeijaa, se ei onnistu. Sen sijaan paikalliset pitävät Samia hyvänä huuliveikkona, kun pystyy pokalla ehdottamaan tuollaisia. Sami ei saa moskeijaa, vaan uusia ystäviä. Huuliveikkojen seurassa kun sattuu viihtymään. Samista tulee isä ja jos Samista puskee yhtään kapinaa, katsovat muksut häntä säälivästi. ”Äiti, miksi isi on joskus niin hassu?” Päivät raahautuvat eteenpäin, Sami tekee töitä ja saa palkankorotuksen, Toyotan viimeinen maksuerä tulee hoidettua, yökerhossa on välillä hyviä esiintyjiä, joita voi käydä kavereiden kanssa katsomassa. Järvestä nousee kalaa, joka on hyvää ja kaikki on mukavasti - välillä talvi-iltoina voi tosin olla vähän TYLSÄÄ.

Vaihe 3. Tämä on operaation saatanallisin kikka! Kun Sami on täysin adaptoitunut suomalaiseen yhteiskuntaan, on aika vuotaa muille uskonsotureille tieto hänen olinpaikastaan. Syyriasta, Raqqan kaupungista lähtee heti palavakatseisia eliitti-isku-super-islam-ninjoja kohti kaukaista Pohjolaa ja koittaa päivä, kun he näkevät lumituiskussa hintelän hahmon tarpovan kohti suomussalmelaista rivitaloaluetta. Iskuryhmä lähestyy Samia ja keskustelu menee suunnilleen näin:

Ahmed: As-salam aleikum, soturi! Sydämeni riemuitsee nähdessäni sinut. Minä ja uskonveljet olemme tulleet hakemaan sinut takaisin.
Sami: Häh?
Ahmed: Jihad ei ole ohi. Sinua tarvitaan uusissa operaatioissa. Lähde mukaamme!
Sami: No en lähe.
Ahmed: Mutta sinä olet soturi. Mitä sinulle on tehty?
Sami: Yritättekö te peduiinit myyä miulle jotain? En osta!
Ahmed: Veli, en tiedä, mikä sinua vaivaa mutta lähde mukaamme. Me haluamme auttaa sinua.
Sami: No en! Sieltä tulee Salkkarit ja sen jälkeen on sauna.
Ahmed: Mutta…
Sami: Suksikaapa yön timot vittuun siitä, kun vielä kerkiätte! Mie en lähe ja sillä hyvä!


Isis-ninjat jäävät hölmistyneenä seisomaan Kainuun pakkaseen, kun Samin hahmo katoaa lumipyryn sekaan. Iskuryhmä poistuu vähin äänin paikalta. Heidän matkansa takaisin Raqqaan kuluu hiljaisuuden ja alakulon vallitessa. Matkan varrella joukkio pysähtyy yöpymään räkäiseen tuntihotelliin jossain Keski-Euroopassa ja valojen sammuttua Ahmed, joka on ollut se hiljaisin koko seurueesta, kysyy hiljaisella äänellä tovereiltaan: ”Veljet, oletteko koskaan ajatelleet sitä mahdollisuutta, …. että Jumalaa ei ole?”